Minä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään:)
Olemme mieheni kanssa katselleet netistä myytäviä Myrna-astiastoja, mutta Oulun seudulla niitä ei tahdo olla. Onneksemme eilen löysin oululaisen liikkeen Ajaton aika nettisivuilta myytävänä olevan Myrna-astiaston. Astiastoon kuului kuusi kahvikuppia, kahvilautaset, asetit, kermakko, sokerikko ja kirkas lasinen varrellinen kakkualusta. Huomenna haemme Oulusta Myrna-maljakon, joka löytyi netistä. Vielä pitäisi löytää Myrna-kahvipannu joko emalisena tai lasisena.
Myrnan valmistushan lopetettiin vuonna 2005.
Rauhallinen tuokio . Paula Rattola esittelee kannuaan pomolleen Olga Osolille. KUVA: Anja Juurikkalan arkisto
"Oululaisen Jankkiyhistyksen selvityksen mukaan Suomen kansa on todistettavasti kahtiajakautunut, koska toinen puoli siitä rakastaa ja toinen puoli inhoaa Myrnaa. Sitten on tietysti muutama sellainen, joka kysyy, mikä ihme se Myrna oikein on.
Heille joilla ei ole aavistustakaan, kerrottakoon, että kysymyksessä on vanhin tuotannossa oleva Arabia-astiasto. Siis ne ruskeakukkaiset kultareunaiset kahvikupit sokerikkoineen, kermakkoineen, kahvikannuineen, pullavateineen, nykyään jopa kahvilusikkoineen ja kakkulapioineen.
Nyt Myrna on kuitenkin tullut tiensä päähän. Heti alkuvuodesta Arabialta lähtee leviämään tiedote, että Myrnan valmistus loppuu toukokuussa 2005.
Tarkoituksellisen kansanomaista
Myrnan äiti on taiteilija Olga Osol, joka nimesi astiastonsa amerikkalaisen elokuvanäyttelijän, 1930-luvun supertähden Myrna Loyn mukaan. Loy ja Osol sattuivat olemaan jopa ikätovereita, sillä kumpikin syntyi vuonna 1905, Olga toukokuussa, Myrna elokuussa.
Myrna-tuotanto siis täsmälopetetaan sekä sen suunnittelijan että sille nimen antaneen henkilön 100-vuotispäivän kunniaksi!
Myrnien matka suomalaisten kahvikutsujen kestosuosikiksi alkoi vuonna 1938, jolloin Olga Osol päätti suunnitella jotakin kansanomaista.
"Myrna oli tehty jo ennen minun tuloani Arabiaan. Suomen myynnin päällikkö Jantunen ehdotti jo 50-luvulla, että Myrnalle pystytettäisiin muistopatsas, kun se meni niin hyvin kaupaksi", muistelee kuvanveistäjä Anja Juurikkala, jonka pohjoissuomalaiset tuntevat parhaiten akateemikko Oskari Jauhiaisen oppilaana. Ennen Ateneumiin menoaan Juurikkala ennätti kuitenkin nuoruudessaan työskennellä Arabialla, jonne Olga Osol perusti käsimaalaamon ja opetti Anja Juurikkalan alalle.
Juurikkala tuli Arabiaan vuonna 1946, ei edes pyrkimään työhön vaan tervehtimään kurssitoveriaan Kaarina Ahoa, joka oli päässyt Kaj Franckin apulaiseksi. Olga Osol tuli sattumalta vastaan ja luuli, että nuori Anja on pyrkimässä töihin.
"Teepäs jotakin!" hän sanoi, ja Anja Juurikkala kertoo tehneensä lehmän: "Olga sanoi, että tästä tulee hyvä ja minulle annettiin oma huone ja nimi oven päälle heti, kun remontti valmistui. Sitä ennen kaikki tekivät työtä suuressa salissa."
"Pidin Olgaa toisena äitinäni!" Juurikkala tunnustaa.
Olga ei
itse arvostanut
Olga Osol teki Myrnan nimenomaan myyntivaltiksi. Sarjaa suunniteltaessa jopa tutkittiin, mitkä värit ovat eniten kansalle mieleen ja juuri ne ruskeat ovat nyt sitten olleet kaikki nämä vuosikymmenet Myrnassa.
"Olga itse ei pitänyt Myrnaa minään ja oli vihainen, kun Anttilan tavaratalo lähetti hänelle lahjan kiitokseksi Myrnan tekemisestä", Juurikkala muistelee.
Olga puhui huonoa suomea - hänen isänsä oli latvialainen."
"Hän itse teki hirveän suuren työn perustaessaan käsimaalaamon. Arabia oli Olgalle mies ja lapset", Anja Juurikkala muistelee ja on pahoillaan yhä vieläkin siitä, ettei vuonna 1994 kuollut Olga Osol saanut elinaikanaan sitä tunnustusta, jonka olisi ansainnut ja tarvinnut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti