Vaan ei maanjäristys
tuhonnut kotiani
ei myrsky pihapuita
ei tulva raastanut ruusujani.
Ei tappava tauti
oirehdi kehossani. Vielä.
Ja kaikki läheiseni tallella.
Ruoho suutelee varpaitani
tuuli otsaa
ja lintu oksalta kysyy
mitä minulle todella kuuluu.
Ja kun istun kynnykselle
muutama kirkas säde
viiltää halki latvojen tasalla
roikkuvan harmaan massan.
Ja niin alkaa päivä.
Ihan hyvä päivä elää.
-Maaria Leinonen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti