Henkisestä kasvustani

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut filosofiasta ja erilaisista uskonnoista. Olen halunnut tietää, miksi olemme täällä, miksi olemme syntyneet?

Siskoni ja veljeni ovat ihan erilaisia kuin minä olen, ei heitä kiinnosta henkiset asiat, saati mitä tapahtuu sen jälkeen kun kuolemme. Se on heidän mielestään loppu ja that's it. Lakkaamme olemasta.
Äitini, vaikka hän on jo 79-vuotias, koettaa ymmärtää minua ja luulen, että hän on samoilla linjoilla mitä minä olen <3

Kaiken sen jälkeen, mitä olen lukenut ja kokenut, olen tullut siihen johtopäätökseen, että synnymme uudestaan kunnes olemme "oppiläksymme" oppineet. Uskon myös karmaan, jos teemme toisille pahaa, se tulee takaisin meille negatiivisessa muodossa ja toisin päin: jos teemme toisille hyvää, saamme takaisin jotain hyvää/positiivista.

Tiedän entisistä elämistäni ja olen elänyt useita elämiä, näin uskon. Näen paljon unia ja niissä on yleensä viesti jollekin ihmiselle lähipiirissäni tai minulle. Unessa minulle ilmoitettiin mm. se, että tämä on viimeinen inkarnaationi.

Käsillä parantamisen lahjaa en ole kovinkaan paljoa käyttänyt, mutta se on auttanut mm. työssäni hoitoalalla. Voin helpottaa ihmisten kipuja. Haluaisin saattohoitajaksi, jotkut pitävät sitä hyvin surullisena ammattina, mutta minä en näe kuolemaa surullisena, se on vaan jonkin uuden alku, vain jossain toisessa ulottuvuudessa.

Ei tarvitse kuin katsoa luontoa ja eläimiä, mitä Kaiken Luoja on luonut, silloin jo pitäisi ymmärtää että mikään ei ole sattumaa tässä elämässä. Kaikki mikä on, on tarkoitettu. Kaikki mitä tulee tapahtumaan on tarkoitettu.

Kaiken avain mielestäni tässä elämässä on rakkaus ja anteeksianto. Olen elämässäni kokenut kovia, mutta olen antanut anteeksi näille ihmisille, jotka ovat minulle aiheuttaneet tuskaa. On niin helppo olla, kun ei ole katkera kenellekään. Me kaikki olemme loppujen lopuksi yhtä.

Jos nämä asiat kiinnostavat enemmän jotakuta, suosittelen lukemaan kirjan: Totuus taivaasta. Kirjan on kirjoittanut neurokirurgi Eben Alexander.

Namaste.

(Missä hyvänsä on elämää, siellä on läsnä myös Jumalan olennainen osanen. Kun sanomme "namaste", osoitamme kunnioitustamme. Silloin palvomme jokaisen sydämessä olevaa Herraa.)